maanantai 17. helmikuuta 2014

Mitä kannattaa sanoa ääneen?

Kaikki me tunnemme vanhempia, jotka sättivät järkyttävästi lapsiaan pienestäkin virheestä. Sellainen asuu meilläkin ajoittain. Vartin verran eteisessä toppapuku päällä sisaruksiaan odotellut lapsi on tuskastuneena kiemurrellessaan aina niin kärsimätön . Tai itse asiassa pahempaa, mutta en kehtaa kirjoittaa sitä tähän.

Toisaalta, kaikki me tunnemme vanhempia, jotka antaisivat mieluummin oikean kätensä kuin sanoisivat lapselleen kehuvia sanoja. 30 peräkkäistä fouettésia ja keskiarvo 9,8: parantamiseen varaa riittää.

Kaikki ajatukset ovat sallittuja, jopa vanhemmille. Vaikeuksia syntyy vasta kun ajatukset tulvivat sanoina lapsenkin kuultaviksi – tai jos niitä ei tihku kuuluviin edes aiheesta.

Vanhemman on täysin oikeutettua ajatella: ____________n __________, kohta minä ___________ sinua. 

Lapsi saattaa tosin pahastua ajatuksen ääneen lausumisesta, jos tyhjiin kohtiin on aseteltu sanoja: %;& tai # ja livautan, kuristan tai en enää jaksa. Sen sijaan kannattaa pitää 15 minuutin hiljaisuus vanhemman ajatuksenvapauden kunniaksi.

Toisaalta lapsi saattaa oikeutetusti pettyä, jos virke jää sanomatta ääneen, vaikka tyhjiin kohtiin olisi aseteltu sanoja: äidin, isin, kulta, mestari ja rutistan niin ylpeänä. Ei kehu haavaa tee – suu auki vanhemmat!

Ajattelun ja puheen välisen rajan treenaaminen aloitetaan varhain.  ”Tuollaiset jutut ei kyllä sovi ruokapöytään”. ”On epäkohteliasta kommentoida erikoisen näköistä ihmistä lähijunassa”. ”Toista ei saa haukkua”. ”Muista sanoa kiitos”. 

Nyt täytyisi enää itsekin puhua siten, kuin ääneen sanoo ajattelevansa.

maanantai 3. helmikuuta 2014

Sisarusten eroista

Vanhempien ainainen hämmennyksen aihe on se, miten erilaisia sisarukset voivat olla. Niin ovat kukin oma persoonansa, vaikka ihan samalla tavalla jokainen on kasvatettu. En usko.

Esikoinen saa tietää neljävuotiaana, että karkiksi kutsutut värikkäät kappaleet ovat syötäviä. Kuopus osaa näppärästi avata Muumi-askin yksivuotiaana.

Esikoiselle valkenee kaksi ja puoli -vuotiaana, että tv ei olekaan musta, suorakulmainen sisustustaulu, vaan siihen saa liikkuvaa ja värikästä kuvaa. Kuopuksen ensimmäinen sana on ”auhoääin”.

Esikoisen ensisoseensyönnit kuvataan, ensiaskeleiden ottamisen päivämäärä kirjataan facebookiin, vauvakirjaan ja tatuointina vanhemman käsivarteen. Kuopus – hetkinen, joko se kävelee? Esikoinen ei saa tulla vanhempien väliin yöllä, koska se tuhoaa vanhempien parisuhteen intiimiyden. Kuopus nukkuu äidin kainalossa eskarissakin, koska uusia lapsia ei todellakaan ole suunnitteilla.

Esikoiselle on täysin luontevaa ensivuosiensa ajan viettää aikaa kahdestaan jommankumman vanhemman kanssa. Kuopuksella ole hajuakaan olemisen tavasta, jossa molemmat vanhemmat ja hän viettävät kiireetöntä aikaa kolmistaan.

Siksipä se perheemme hankalin lapsi – aina kampoihin pistävä persoona! – on kuin sulaa vahaa tämän viikonlopun. Äiti, mä voin auttaa! Äiti, mä kyllä suostun, kiitos ehdotuksestasi! Äiti, sä oot niin ihana! 

Mitä siihen vaaditaan? Perjantaina äidin kanssa kahdestaan postiin (sisarukset yökylässä, isi isolla kirkolla), iltahommat ihan kahdestaan (hoputtamatta), hänen vuoronsa saada ensin sekä iltakirja (kolme lukua!) että iltalaulu. Ja aamulla isi ja äiti vain hänen käytettävissään. Yksi päivä esikoisen roolissa muuttaa kummasti kuopuksen persoonaa.